Kierrätysovet

 Luin alkuviikosta Rintamamiestalo-keskustelupalstaa ja vaikka en seuraa palstan osto- ja myyntiosastoa, satuin huomaamaan etusivulla ilmoituksen otsikon, joka kiinnitti huomioni. Myynnissä olisi Riihimäellä vanhan talon ovia ja ikkunoita. Laitoin heti myyjälle sähköpostia ja pyysin kuvia ja hintatietoja. Ovet olivat myynnissä karmeineen, joka on aika harvinaista, ja helpottaa paljon ovien kunnostusta kun itse ei tarvitse ryhtyä askartelemaan oviin sopivia karmeja. 

Ovien hinta oli  80 e/kpl ja lasiovet 120 e/kpl.  Ikkunatkin olivat hyvänmallisia, vaikkakin mielestäni ovia huonommassa kunnossa, rakennusmääräysten takia emme kuitenkaan voi käyttää vanhoja ikkunoita Pömpelissä.

Meille tulee paljon pariovia ja osa ovista pitää olla estettömyyssäädösten takia leveitä, joten yhteensä voimme käyttää Pömpelissä vain neljää aivan kapeaa vanhanajan peiliovea. Muutkin olivat huomanneet saman ilmoituksen ja yksi henkilö oli jo sopinut meitä ennen menevänsä katsomaan ovia, en kuitenkaan ollut kuvista huolimatta aivan varma olisivatko ovien mittasuhteet ja yksityiskohdat sitä mitä haemme, joten päätin varata näkemättä aluksi vain yhden lasillisen oven ja yhden peilioven, jotka kuvissa näyttivät parhaimmilta. 

Tänään sitten lähdimme Riihimäelle peräkärryn kanssa, ovet olivat niin hyvässä kunnossa kuin myyjä oli kertonutkin, ja ulkonäöltään juuri niin suloisia kuin olin toivonut. Onneksi vielä yksi peiliovi varaamieni lisäksi oli jäljellä, joten sain mukaani sellaisen ovijoukon kun halusinkin. Lisäksi ostin vielä samaan taloon kuuluneet kaksi komeron peiliovea, komeronovet näyttivät siltä, että niissä ei ole ollut saranoita, eikä muutakaan käytönjälkeä näkynyt, joten saattaa olla, että komeronrakentajan suunnitelmat ovat joskus aikoinaan muuttuneet ja pikkuovet ovat odottaneet käyttämättöminä tähän päivään asti.

 Vaikka isot ovet ovat ehjiä ja puu tukevaa, on niissä silti aikalailla kunnostamista. Maalissa on hieman mustumaa (mielestäni pellavaöljymaalissa kasvanutta vaaratonta hometta), yksi ovi ei mene tällä hetkellä kiinni, ja myös lukkoja pitää kunnostella. 

Ovia myyvän miehen naapurustossa oli monta kaunista puuhuvilaa viime vuosisadan alkukymmeniltä, miehenkin tontilla oli tällainen kaunis huvila ollut, mutta 60-luvun lopussa tontille oli haluttu rakentaa moderni tiilitalo, jolloin kaavamääräysten takia vanha huvila oli pitänyt purkaa. Miehen isä oli ollut hyvin pahoillaan vanhan talon purkamisesta ja niinpä 70-luvun alussa talon ikkunat ja ovet oli haluttu ottaa ehjinä talteen. Ovia ja ikkunoita oli seuraavat vuosikymmenet säilytetty pienessä piharakennuksessa ja tänään ovet sitten päätyivät meille. Kiitos vain niille, jotka jo silloin 70-luvun alussa olivat ajan hengen vastaisesti ymmärtäneet näiden ovien arvon.

Vastapainoa

Välillä on parasta eristepaksuuksien, kastepisteiden ja budjetin miettimisen vastapainoksi vaan ottaa esille pino vanhoja Lantlivejä, Gård &Torp- ja Maalla-lehtiä ja juoda mukillinen hyvää teetä.

Lehden kuva: Maalla 4/13,  Hanne Malenius

Toivoa ja epätoivoa tarjousten kilpailutuksessa

Tällä hetkellä kuitenkin jo enemmän toivoa siitä, että me saadaan hyvä ja ekologinen talo. Uniikki talo on silti selvästikin aika paljon hankalammin ostettavissa kuin talomyyjien valmiit mallit ja niiden variaatiot. 

 Me aloitimme talon suunnittelun viime syksynä, ja vaikka pohja ja julkisivun pääpiirteet olivat parin kuukauden kuluttua jo aika selkeästi tiedossa, olen sen jälkeen kuluttanut satoja tunteja istumalla tietokoneen ääressä etsien tietoa ja vaihtaen sähköposteja myyjien ja muiden asianosaisten kanssa. 

Todellakaan kaikki talomyyjät eivät ole olleet kiinnostuneita tekemään kauppaa tällaisesta hieman erikoisemmasta talosta, varsinkin kun talon ekologisuus on keskusteluissa suuressa roolissa ja alussa suunnitelmamme olivat "ruutupaperille lyijykynällä"-tasoa, tosin nykyajan tapaan ilmaisella talosuunnittelu-tietokoneohjelmalla toteutettuna. 

Vaikka en haluaisi olla vaativa ja hankala asiakas, varmasti monet kysymykseni esimerkiksi siitä voisiko jonkin tiivisteen vaihtaa ekologisempaan, ovat raastaneet joidenkin talomyyjien hermoja.

Muutama myyjä on alusta saakka kuitenkin erottunut edukseen, sähköposteihin vastataan nopeasti ja pyydetyt tarkennukset ja lisätiedot hoidetaan reippaalla aikataululla ja tiedot ovat tarkkoja. Minusta on ollut hienoa huomata, että osa myyjistä ottaa vakavasti meidän ostajaehdokkaiden toiveet ja arvomaailman.

 Jos haluaa saada kaupat syntymään meidän kanssamme, ei kannata missään nimessä alkaa vähättelemään meille tärkeitä asioita. Olemme kyllä saaneet  paljon hyviä neuvoja kokeneilta myyjiltä ja mielellämme keskustelemme parannusehdotuksista, mutta toivon kunnioitusta ja hienotunteisuutta molemmin puolin.

Kun - toivottavasti pian - pääsemme siihen vaiheeseen, että kaupat on lyöty lukkoon, niin laitan kyllä tänne blogiin suostukset meitä neuvotteluissa hyvin palvelleista firmoista. 

Meillä lisähaastetta neuvotteluihin tuo jatkuvasti myös se, että talon rakenneratkaisut voidaan tehdä vasta kun materiaali ja seinärakenne ovat tiedossa, eikä niitä voi tietää ennen kuin talovalmistaja on valittu. Eri rakenteisiin liittyy vielä pieniä yksityiskohtia, jotka nekin vaihtelevat talotehtaiden mukaan. Tarjousten lukeminen on välillä aika puuduttavaa hommaa, ja jo useamman kerran on käynyt niin, että ensimmäisellä tai toisellakaan lukukerralla en ole huomannut jonkin olennaisen asian puuttumista erittelyistä. 

Varmasti helpompaa olisi jos olisimme heti suunnittelun alussa valinneet seinärakenteen ja materiaalin tarkasti, mutta eri vaihtoehtoihin kuitenkin liittyy niin paljon selvitettäviä asioita, että emme olisi olleet valmiita tekemään valistunutta arvausta parempaa päätöstä ennen kuin nyt, kun minulla on ollut tarpeeksi aikaa vertailla vaihtoehtoja ja etsiä niiden ominaisuuksista enemmän  tietoa. Olenkin miettinyt miten niin monella rakentajalla riittää rohkeutta valita talon pääasiallinen materiaali aivan fiilispohjalta, tietenkään intuiition viisautta ei sovi vähätellä, mutta itse kyllä kaipasin jo heti alussa mahdollisimman puolueetonta faktaa eri materiaali- ja rakennevaihtoehdoista. Ehkä kyse on myös luonteenlaadusta, en osaa heittää aivoja narikkaan, vaikka joskus se olisikin kaikkein järkevin teko sillä hetkellä.

Onneksi meillä alkaa nyt jo neuvotteluiden loppu häämöttää, ja tuntuu, että enää vain hyviä vaihtoehtoja on jäljellä.

Ekologisen seinärakenteen valitseminen

Ekologisuus on jo terminä aika vaikea.  Jos mennään tarpeeksi pitkälle ekologisuuden ihanteessa, tulee vastaan ajatus siitä, että eikö olisi ekologisinta jättää talo kokonaan rakentamatta. Tontti säilyisi luonnontilassa, materiaaleja, kuljetuksen päästöjä ja energiaa säästyisi.

 Me ei nyt kuitenkaan olla ihan niin ekologisia, että unohtaisimme rakentamisen, ja kun meidän perhe kuitenkin tarvitsee jonkin asumuksen, niin yritämme siis nyt rakentaa niin hyvän ja ekologisesti kestävän talon kuin mahdollista.

 Rakentamisessa meidän ajattelutapamme edustaa perinteistä ekoajattelua, emme rakenna modernia teknisin innovaatioin varustettua passiivitaloa, vaan pyrimme rakentamisessa  vanhanajan järkevään ja säästäväiseen materiaalien käyttöön, ja valitsemaan aikaa kestävän huolellisen rakennustavan  ja käyttämään hengittäviä luonnonmateriaaleja. Talon muodossa ja  tulisijojen sekä ikkunoiden sijoittelussa  huomioimme optimaalisen lämmön leviämisen ja ikkunoiden kautta saatavan auringon lämmön ja valon. 

Suurena kysymyksenä meillä kuitenkin on edelleen talon seinien materiaali ja rakenne. Meille kolme mahdollista vaihtoehtoa ovat perinteinen aito massiivihirsi, liimahirsi eli lamellihirsi ja ohut hirsiseinä (70 mm) puukuitueristeen ja ilmansulkupaperin kanssa. Kaikkia näitä kutsutaan hirsiseiniksi, mutta itse ehkä puhuisin viimeksi mainitun kohdalla ennemmin ekopuutalosta kuin varsinaisesta hirsitalosta.

Ulkonäöltään näissä vaihtoehdoissa on eroja, etenkin jos massiivihirren saisi kauniisti käsinveistettynä. Ulkonäkö ei kuitenkaan meillä ole valinnan tärkein kriteeri, vaan teemme päätöksen sen perusteella mikä seinäratkaisu olisi kestävin, hengittävä, mutta kuitenkin tarpeeksi eristävä (lämmitysenergian säästö) sekä kustannuksiltaan ja rakennustavaltaan meille mahdollinen. 

Massiivihirren ja lamellin yhtenä hyvänä puolena on rakenteen nopea valmistuminen. Ulkoseinän pystyksen myötä myös sisäpinta on valmis, kun taas puukuitueristeen kanssa sisäseiniin täytyy vielä nikkaroida ilmansulkupaperit ja sisäverhoukset (meille tulisi puupaneeli). Ajan ja vaivan säästyminen tarkoittaa rakennusprojektissa tietenkin myös rahansäästöä, jota ei voi olla näitä valintoja tehdessä huomioimatta. 

Massiivihirrestä rakentaessa tulee kaikessa huomioida puun luonnolliset ominaisuudet, hirsiseinä sekä painuu, että kutistuu, joten kaikkien hirsiseinään kuulumattomien rakenteiden ja rakennusosien kanssa tulee asentajan osata hommansa ja huomioida liitoskohdissa hirsiseinän eläminen. 

Seinän pääasiallisen materiaalin lisäksi haluamme, että muutkin seinään tulevat materiaalit ovat mahdollisimman luonnonmukaisia. Hirren ekologisuudesta huolimatta läheskään kaikki hirsitalojen ja lamellien valmistajat eivät tarjoa hirsien väliin ja ovien ja ikkunoiden ympärille tiivisteeksi perinteistä pellavaa, kun taas ekopuutalon seinään saataisiin näihin kohtiin tiivisteeksi pellavanauhaa. 

Ohut hirsikehikko + puukuitueriste-seinällä saataisiin luonnonmateriaaleista tehty seinä, joka  on U-arvoltaan  0,17 , eli parempi kuin massiivihirsiseinällä, jonka keskimääräinen U-arvo on 0,40 kun käytetään vähintään 18 cm paksua hirttä.  

Koska talon energiankäyttö pitää nykyrakentamisessa pysyä entistä paremmin kurissa, ja talon E-luku lasketaan talossa kokonaisuudessaan kuluvasta energiamäärästä, seinän hyvä U-arvo helpottaisi perinteisten - ei niin eristävien - materiaalien käyttöä muualla talossa. Puuikkunat ovat tästä yksi esimerkki, puuikkuna ei ole niin energiapihi kuin uudenaikaiset alumiini-ikkunat, mutta sen valmistus ja materiaalit ovat selvästi ekologisemmat, eikä ajan kanssa puuikkunoita tarvitse uusia vaan ne voidaan korjata ja näin säästää luontoa. Samoin yläpohjaan ei tarvitsisi ekopuutalon hyvin eristävien seinien takia lisätä  jättipaksua kerrosta eristettä, jolloin yläkerran katto tulisi korkeammalle ja näin samalle pinta-alalle saadaan lisää asuinneliöitä.

Seinärakenteen kestävyys on kuitenkin meille tärkeämpää kuin tämänhetkisten energiamääräysten korkeimpien tavoitteiden noudattaminen. Talon on tarkoitus kestää sukupolvelta toiselle ja massiivihirsi onkin todistetusti rakennusmateriaali, joka kestää satoja vuosia. Suomessa on perinteisesti rakennettu todella paljon hirrestä ja vanhimmat rakennustyyppimmekin ovat hirsitaloja.  Hirsi kestää vuosisatoja ilman minkäänlaisia suoja-aineita ja maalikerroksia, ja jopa ilman suojaavia vuorilaudoituksia. 

Lamellihirsimyyjien mukaan liimahirren kerrosten välissä käytettävä liima elää puun mukana eikä muodosta hengittämätöntä kalvoa, käytännön kokemusta liimahirren kestävyydestä ei kuitenkaan vielä niin pitkältä ajalta, että tietäisimme alkavatko liimaukset kuitenkin ajanmyötä repsottamaan niin, että seinä menee korjauskelvottomaksi.

Ohut hirsikehikko + puukuiteriste taas on kehikon ostalta vastaava kuin massiivihirsi, onhan se samaa tavaraa, mutta vain ohuempi. Mutta mielestäni tämän rakenteen riski tuleekin siitä miten hyvin puu kestää siihen kiinni  puhallettavan puukuitueristeen kanssa. Puukuitueristeen ja hirren rajapintaan kun muodostuu helposti kosteuden tiivistymistä kun hirsi on ensimmäinen kylmä pinta, jonka sisältä tuleva lämmin vesihöyry kohtaa matkalla rakenteen läpi ulos. VTT on tutkinut tätä rakennetta kosteuden ja homeiden kehittymisen ostalta ja tutkimuksen tulokset ovat minusta ihan hyvät, mutta VTT kyllä myös totetaa, että tässä on mahdollinen riski olemassa. Ohuen hirsikehikon ja puukuitueristeen korjaamisen vaikeus on myös kysymysmerkki, onnistuuko kengittäminen eli alimpien hirsien vaihto tarvittaessa, vai meneekö koko seinä kerralla uusiksi?

Käytännössä rakentaja ei yleensä voi valita vain yksinkertaisesti parasta materiaalia, vaan myös kustannukset on otettava huomioon. Materiaalin hinta on vain pieni osa seinän hinnasta: pystytys/asennus, sisäpintojen mahdolliset levytykset, ikkunalautojen ja listojen asennukset ja sisä- ja ulkomaalaus ovat kaikki kulueriä, jotka pitäisi osata nyt arvioida kunkin materiaalivaihtoehdon kohdalla erikseen. 

Lapsiperheessä, jossa toinen aikuinen on usein työnvuoksi poissa Suomesta, olisi nyt osattava myös realistisesti arvioida kuinka paljon lisätyötä asennuksen lisäksi kuhunkin vaihtoehtoon kuuluu ja kuinka "avaimet käteen" -asennuksia eri rakennevaihtoehdoille on mahdollista saada. 

Myös ns. projektinjohto vie omakotitalonkin rakentamisessa paljon aikaa, etenkin kun meidän toivomukset ovat kaukana tavallisimmista ratkaisuista. 

Olemme pyrkineet siihen, että saisimme tilattua talon säältä suojaan asennettuna. Käsinveistettyjen massiivihirsien kanssa näyttää nyt siltä, että tällaista tuotteistettua talopakettia kattoineen ja ikkunanasennuksineen ei ole juuri nyt saatavissa, varmaankin valmistajien omilla talomalleilla talon voisi hyvinkin saada, mutta meillä lisärajoitteita tulee omista piirustuksista, jotka noudattelevat enemmän parin vuosisadan takaisia mittoja, kuin nykyrakentamisen standardeja. Hyviä tekijöitä on kuitenkin löytynyt ja selvittelemme edelleen kuinka laajan asennuksen hirsikehikon lisäksi olisi mahdollista saada. 

Kaikenkaikkiaan tässä on nyt käsillä

suurten päätösten hetket, kun toiveet kohtaavat todellisuuden. Olisi ihanaa, jos meillä olisi mahdollisuus olla huomioimatta aikatauluja ja budjettia, mutta mennään nyt näillä realiteeteilla, jotka ovat meidän perheelle tässä elämäntilanteessa mahdollisia.

Bergen, Norja

 Bergen on kaunis pieni rantakaunpunki Norjassa. Kävimme miehen kanssa siellä ratsastusretkellä ja samalla kuvasin aika paljon paikallista arkkitehtuuria. Taloihin oli tehty paljon kattoikkunoita, ikkunat oli sijoiteltu aika villisti, mutta näyttivät silti sopivan hyvin vanhojen talojen ilmeeseen. Meillehän tulee myös tiilikatolle samallalailla kattoikkunat.

Monet taloista olivat yllättävänkin huonossa kunnossa, parempi tietenkin sekin kuin ylikorjaaminen, mutta toivottavasti taloista kuitenkin joku välittää ja niitä pikkuhiljaa korjattaisiin.

Norjalaiset ovat tyylikästä väkeä, kukkakaupassa oli myynnissä ihania puuterisen sävyisiä kukkia.

Kaupungissa yhdistyi hauskasti norjalainen perinteinen puutaloarkkitehtuuri eurooppalaiseen kaupunkirakentamiseen, mutta koska julkisivujen tyyleissä oli samanlaisia klassisia elementtejä, erilaiset vaikutteet sopivat ihan kauniisti yhteen.

Ikkunat

Tällaisia lunetti-ikkunoita on piirretty yläkerran huoneisiin. Rakenteen toteutus on vielä aikalailla mysteeri, ekovillaa kun tarvitaan yläpohjaan paksu kerros ja lunettien mittasuhteet pitäisi säilyä keveinä ja pienipiirteisinä. Kattolyhtyihin ei siis oikein ekovilla tule kysymykseen. 

Miehen ja minun huoneeseen ei tule lunettia vaan laakamallinen kattoikkuna, josta voi katsella taivasta ja huoneeseen saadaan pohjoisen ilmansuunnan rauhallinen valo.

Alakerran keittiön ja olohuoneen ikkunat ovat  melkein 180 cm korkeat,  allaolevaa mallia sanotaan Ruotsissa "kustavilaiseksi".  Etsin erilaisia historiallisia puitejaon vaihtoehtoja vanhoista rakennuksista ja tämä on minusta sopivin meidän taloon. Ja muutenkin minusta kaunein ikkunamalli :)

Yläkerran päätyihin olen pyytänyt tarjouksen yksinkertaisemmasta kuusiruutuikkunasta, malli on hieman keveämmän näköinen kuin alakerran ikkunat, mutta sopii minusta samaan taloon näiden alakerran ikkunoiden kanssa.

Valmis!

... siis paperilla :) Eilen katsoimme arkkitehdin kanssa luonnoksiin viimeiset muutokset. Huh, levollinen ja hyvä mieli kun pohja ja julkisivut ovat valmiin näköiset -  talossa on nyt kaikki niin kuin pitääkin ja muutama sellainenkin ihana yksityiskohta, joista en uskaltanut edes tosissani haaveilla. 

Seuraavaksi sitten käytännön asioiden järjestelyä, saimme toisilta alueellemme rakentavilta neuvon, että työmaasähkö pitää tilata hyvissä ajoin ja yritämme muutenkin saada nyt ennen heinäkuun kesälomia talon asiat hyvälle mallille.

Metsä

Käyn tontilla usein monta kertaa viikossa. Minusta on mielenkiintoista tutkia tonttia ympäröivää metsää, katsella maisemia ja vain hiljaisuudessa tutustua uuteen kotipaikkaan. On ollut ilo seurata mitä kaikkea lumen alta kevään aikana paljastuu. Ja nyt, kesän alussa,  metsämaasta on noussut paljon lisää uusia ihania yllätyksiä. Puolukat kukkivat, villivadelmat kasvattavat uusia versojaan ja monet metsäkukat värittävät kallioniittyä.

Tunsin jälleen tänään metsän hartaan tunnelman. Olen niitä joille metsä on kirkko ja olen kiitollinen, että saamme rakentaa kotimme tällaisen metsän reunalle. Vastuu tuntuu myös suurelta, en halua tuhota luontoa, vaan haluamme rakentaa talon ja pihapiirimme osaksi luonnon kokonaisuutta.